Askeläänieristys on tärkeä osa rakennuksen kokonaisvaltaista ääneneristystä.

Suomen rakentamismääräys-kokoelman osan C1 (1998) mukaan suurin sallittu askeläänitasoluku asuinhuoneistojen välillä on 53 dB.

Usein edellytetään tehokkaampaa ääneneristävyyttä, jolloin erinomainen rakenneratkaisu on kelluva askeläänilattiarakenne toteutettuna UKOREX® Silent-askeläänieristeellä.

Kokonaisvaltainen äänen siirtyminen tapahtuu kolmella tavalla:

  1. Ääntä siirtyy välissä olevan rakenteenläpi, esim. seinä.
  2. Ääntä siirtyy välissä olevan rakenteen ohi sivuavia rakenteita pitkin, esim. katto, lattia.
  3. Lämpöjohtoverkoston, IV-kanaviston ym. järjestelmien kautta.

 

Tavallisin rakennusrungossa etenevä ääni syntyy askelista välipohjalla. Tästä syystä askeläänieristys onkin erityisen merkityksellinen.

Mihin ääneneristys perustuu?

Askeläänieristeen teho perustuu suureen kitkahäviöön. Kun ääniaalto kulkee väliaineessa, esimerkiksi ilmassa tai rakennuksen rungossa, väliaineen hiukkaset heilahtelevat. Tämän liikkeen yhteydessä syntyy hiukkasten hankausta eli kitkaa, joka vähentää liikkeen nopeutta. Liike-energia muuttuu lämmöksi.

Äänen vaimeneminen väliaineessa perustuukin siihen, kuinka paljon siinä syntyy kitkahäviötä. Ilmassa vaimeneminen on vähäistä. Jos ilmaan sekoitetaan paljon kuituja, ilmamolekyylit hankautuvat niitä vastaan ja vaimennus tehostuu.

UKOREX® Silent -askeläänieriste on valmistettu elastisoidusta EPS:tä, joka on tehokkaasti ääntä vaimentava materiaali.

 

Askeläänieristyksen mittaaminen

Askelääniä voidaan mitata ”standardikävelijällä” eli askeläänikojeella. Askelääneneristysmittauksessa rakenne värähtelee vasarakojeen iskuista. Eristys on sitä parempi, mitä vähemmän rakenne heilahtelee.

 

Askelääneneristyksen perussääntöjä ovat:

Raskas rakenne heilahtelee saman kojeen iskuista vähemmän kuin kevyt rakenne. Painon lisääminen parantaa eristystä.

Jos rakenteen päälle sijoitetaan pehmeä kerros kuten tekstiilimatto tai joustava-alustainen muovimatto, iskut vaimenevat jo ennen varsinaista rakennetta.

 

Akustiikkaa

  • Taajuus ilmoittaa äänen korkeuden. Puhe: mies n. 70 Hz ->, nainen n. 140 Hz ->, max 250…500 Hz.
  • Kuuloaisti on herkimmillään 3 000 Hz:n kohdalla. Yli 4 000 Hz:n ääniä on vähän. Yli 16 000 Hz:n ääniä ei voi ihminen kuulla (ultraäänet). Alimmillaan ihminen voi kuulla 16 Hz:n ääniä.
  • Äänen PAINE ilmaisee äänen voimakkuuden. Paine-eron tulee olla vähintään 0,00002 Pa (=2x10-5 N/m²), jotta hyvin hiljainen ääni olisi kuultavissa (=kuulokynnys).
  • Tavallisesti äänen voimakkuuden mittana käytetään yhden neliömetrin pinta-alalle kohdistuvaa äänen INTENSITEETTIÄ. Kuulokynnystä vastaava äänen intensiteetti on 10-12 W/m².
  • Kuulohavainnon muutos on aina samansuuruinen, kun intensiteetti tehdään yhtä moninkertaiseksi. Kuulohavainto voidaan siten ilmoittaa suhteellisella eli logaritmisella asteikolla DESIBELEISSÄ.
  • Kun äänen intensiteetti kasvaa kymmenkertaiseksi, kasvaa kuulohavainto 10 dB.
  • Kuulokynnys on 0 dB, puhe noin 40...60 dB ja kipukynnys 130 dB.